Mitä ovat puskapapit?

Puskapapit – Keitä he ovat?
Mitä ovat puskapappiseminaarit?
Ketkä osallistuvat näihin seminaareihin?

Mitkä ovat suurimmmat hengelliset tarpeet Tansaniassa tänään?

Patrik Johnstone vastaa tähän kysymykseen kirjassaan Operation World:
- Saavuttamattomat kylät
- Koulutettujen johtajien puute
- Suurkaupunkien evankeliointi, erityisesti rannikon muslimialueet

Puskapappitoiminta (Open Bible Seminars ) pyrkii vastaamaan haasteeseen saavuttamattomien kylien evankelioinnista kouluttamalla työntekijöitä juuri niille alueille, missä tarve on suurin. Koko toiminnan päätavoite voidaan kiteyttää Efesolaiskirjeen 4:11,12 jakeella:

Mitä Puskapapit (Open Bible Seminars) ovat?

Suurin osa Tansanian seurakuntien pastoreista ja evankelistoista toimii maaseudun kylissä, eli puskissa. Siitä johtuu nimi Puskapappi. Järjestämme halukkaille, seurakuntien vanhemmistojen valitsemille oppilaille, seminaarien ja itseopiskelun avulla Raamatun peruskoulutusta. Päätavoitteena on olla mukana perustamassa Tansaniaan uusia, terveelle sanan pohjalle perustettuja, seurakuntia ja auttaa nykyisiä seurakuntia kasvamaan.

Seminaareissamme on tällä hetkellä mm. seuraavia opettajia: Samuel Tuokkola, (M.Div. pääaineena Missiologia). Päivi Tuokkola, (M.R.E.) Johanseni Felisiani yhdessä vaimonsa Selestina Felisianin kanssa. Eljas Simoni, James Dule, Solomon Ngimba, Amboseni Mwandembo,Agnes Mwandembo, Steven Rukongo, Amosi Hilulo, Joshua Wilson, Paolo Kuzeza, ja Veridian Kwilas.

Toimintamme tarjoaa seminaareja niille Tansanialaisille miehille ja naisille, joilla on kutsu evankeliumin työhön, tai jotka ovat jo aloittneet työn, mutta tarvitsevat lisää raamatun tuntemusta sekä käytännön opetusta seurakuntien perustamisesta, hoidosta ja kasvusta. Tarjoamme uusille tulokkaille neljä viikon mittaista, intensiivistä kurssia noin puolen vuoden välein. Kurssien välillä he saavat kotiinsa oppikirjat ja työtehtävät, jotka vahvistavat opittuja asioita. Kirjat sisältävät kysymyksiä, joihin he etsivät vastauksia ja niiden perusteella opettajamme arvoivat oppilaiden oppimista. Opetusaiheina ovat mm. Pastori ja hänen työtehtävänsä, uuden seurakunnan perustaminen, uskomme perusteet ja teologia, hermeneutiikan perusteet, avioliitto- ja perheasiat, FPCT:n opetus (constitution) ja ohjesäännöt, sekä uutena alueena HIV-AIDS opetus.

Puskapappien (Open Bible Seminars) toiminta aloitettiin loppuvuodesta 2000

Teuvo ja Linnea Kopra aloittivat tämän koulutusohjelman. Seminaareja järjestetään nykyään kahdelle kohderyhmälle:

Niille seurakuntien vanhemmistojen suosittamille evankelistoille ja pastoreille, joilla on näky aloittaa Jumalan valtakunnan työ uudella paikkakunnalla.
Niille jo työssä mukana oleville pastoreille ja evankelistoille, joilla on halu saada lisää raamatun opetusta

Ensimmäisen kohderyhmän seminaarien tarkoitus on antaa perusvalmiudet uuden seurakunnan perustamiseen, lähinnnä haja-asutus alueille ja sinne missä vielä ei ole ollut mitään kristillistä toimintaa. Erityisesti tämän kohderyhmän koulutuksessa kiinitämme huomitota terveen, opinmukaisen (FPCT) seurakunnan synnyttämiseen. Opetamme heille raamatun perustietouden lisäksi Free Pentecostal Church of Tanzania ohjesääntöä (constitution). Opetuksen tarkoitus on siis ennalta ehkäistä seurakunnan alkuvaiheissa väärien oppien ja teologian syntymiseen.

Toisen kohderyhmän päätavoite on auttaa pastoreita ja evankelistoja syvempää sanan tuntemukseen ja antaa heille valmiudet myös tarvittaessa henkilökohtaisiin jatko-opintoihin.

Mahdollisuus köyhempien evankelistojen ja pastoreiden kouluttamiseen

Koska monet haja-asutusalueen pastorit ja evankelistat ovat hyvin köyhiä, heillä ei ole käytännössä mahdollisuuksia osallistua varsinaisissa raamattukouluissa järjestettäviin koulutustilaisuuksiin. Sen vuoksi haluamme viedä raamattukoulun sinne missä he ovat ja tarjota heille mahdollisuutta hyvin edulliseen opiskeluun. Tällä hetkellä jokainen oppilas maksaa osanottomaksuna 2000 Tsh.(reilun yhden euron) Ja jokaisesta oppikirjasta 1000 Tsh. (Yhteensä siis alle 2 euroa). Jos ko. oppilaan puoliso haluaa osallistua seminaareihin, hänen osuutensa maksaa seminaarin järjestävä seurakunta. Järjestävä seurakunta maksaa kustannukset myös oppilaiden majoittumisesta ja opiskelutilojen käytöstä.

Vuoden 2007 kolme loppun mennessä olemme kouluttaneet seminaareissamme (yhdestä - kolmeen) yhteensä n.4500 seminaarilaista. Heistä noin puolet on suorittanut kaikki kolme semianaria. Monet heistä ovat jo aloittaneet uuden työn ja osalla on jo oma kirkkorakennuskin valmiina. Työ menee voimallisesti eteenpäin ja satoja uusia uskovia on tullut mukaan seurakuntiin.

Tulokset seminaareista ovat olleet hyvin rohkaisevia

Tavoiteena on seuraavan 5 vuoden aikana on kouluttaa yht. 8000 puskapappia! Tavoitteen saavuttamiseksi pidetetään kaksi viikon mittaista seminaaria joka kuukausi. Varaukset seminaareista on jo lyöty lukkoon vuoden 2008 loppuun mennessä. Puskapappien aloittaessa uudella paikkakunnalla tahdomme auttaa heitä hyvään alkuun. Ensimmäinen tavoite on saada kylälle savikirkko. Evankelistat ja pastorit kertovat, että kirkkorakennus vetää ihmisiä mukaan tilaisuuksiin enemmän kuin esim. koulujen tiloissa järjestetyt tilaisuudet. Keskimmärin tuollainen tavallinen, noin 150 hengen savikirkko maksaa noin 300 USD. kaikkine kuluineen. Rohkaisemme heitä kuitenkin ensikädessä ottamaan itse vastuun kirkkorakennuksen saamisesta paikkakunnalle.

Puskapappiseminaarit (Open Bible Seminars) on tarkoitus saada nivellyttyä osaksi Tansanian Free Pentecostal Church (FPCT):in raamattukoulutus ohjelmaa.

Haluamme olla luomassa perustaa myös niille halukkaille oppilaille, joilla on näkyä ja halua opiskella pitemmälle eri tutkinojen saamiseksi. Jumalan Sanan opiskelu on aina kannattava ajan ja varojen sijoitus.

Julkaisemme toiminnastamme myös viikottaista sähköpostikirjettä ja kotisivuja

Niissä kerromme ajankohtaisista asioistamme, haasteisatamme ja esitämme viikon rukous- ja kiitosaiheet. Usein julkaisemme myös kuvia työstämme. Tällä hetkellä postituslistallamme on noin 1200 henkilöä eri puolilla maailmaa. Monet näistä postituslistalla olevista ovat myös säännöllisesti mukana tukemassa toimintaamme taloudellisesti. Koko toiminnan rahoitus perustuukin suurelta osalta puskapappien ystävien antamaan taloudelliseen tukeen. Kuitenkin velvoitamme myös seminaareja järjestäviä seurakuntia osallistumaan omalla panoksellaan kulujen hoitoon. Tällä hetkellä jokainen oppilas maksaa osallistumismaksuna jokaisesta seminaarista 2000 Tsh. He maksavat myös jokaisesta oppikirjasta noin puolet. Seurakunnat hoitavat kulut oppilaiden majoituksesta sekä opetustilojen käytöstä.


Yhteystiedot:
(Mikäli haluat liittyä postituslistallemme, ota yhteyttä)
Sam ja Päivi Tuokkola Box 107 Nzega, Tanzania, Tel. +255 744 535679
www.tuokkola.com , pstuokkola@hotmail.com, tuokkola@satconet.com


Puskapapit tentissä Yhteisessä opettajiemme vuosipalaverissa haastattelimme Tansanian puskapappien opettajia kulunneen vuoden toiminnasta. Saimme kuulla hyvinkin mielenkiintoisia kokemeksia puskista.

Amposenyi Mwandempo:
” Viimeinen seminaari pidettiin etelässä, Songea nimisellä paikkakunnalla. Tuolla alueella on ollut seurakuntien keskuudessa erimielisyyksiä, jopa riitoja. Noin vuosi sitten pidimme siellä ensimmäisen seminaarin. Siihen osallistui 12 seminaarilaista. Toiset eivät voineet tulla yhteen vallitsevien riitaisuuksien vuoksi. Opetimme silloin toinen toisensa kunnioittamisesta ja aivan perusasiaa Jeesuksen käskyistä ...jopa vihollisen rakastamisesta. Nyt viimeisessä seminaarissa oli osallistujia jo reilusti yli 30, molemmista leireistä! Henki oli hyvä ja rakentava. Poikkeuksellisesti otamme vastaan vielä lisää seminaarilaisia seuraavaan seminaariin, vaikka periaatteemme on, että kesken seminaarisarjan ei voi tulla uutena mukaan. Näemme, että perusta jatkolle luodaan anteeksiannon ja rakkauden ilmapiirissä. Se on nyt tärkeintä. Songean alueella koemme suuria haasteita koko eteläisen Tansanian evankelioimiseksi. Siellä on erittäin vähän FPCT:n seurakuntia.”

Steven Rukongo:
“ Hiljattain pidimme toisen seminaarin Mugumun alueella, pohjoisosassa maata, aivan Serengetin luonnonpuiston kupeessa. Myös vaimoni oli mukana opettamassa perheasioista. Vastaanotto oli jälleen riemullinen. Vaikka alue on kärsinyt todella paljon viimeisten kuukausien kuivuudesta, siellä on ollut suoranaista nälänhätää, niin silti seminaarilaiset kokivat yhdessä ollessaan todella iloa ja riemua siitä, että kaiken keskellä Herra on uskollinen ja mukana työssä. Kolme uutta kyläkirkkoa on avattu hiljattain puskapappien toimesta ja herätys on menossa voimallisesti eteenpäin. Mielenkiinoisten keskustelujen seurauksena luimme raporteista, että seminaarilaiset olisivat valmiita jopa hyväksymään sisaria vanhemmistoon ja paimeniksi! Onko tämä sitten reaalinen johtopäätös siitä, että työntekijöistä, siis veljistä on pula, vai siitä että Mrs. Rukongo oli siellä opettamassa. Mene ja tiedä, mutta jopa puskassa voivat uudet tuulet puhallella!”

Eljas Simon, Puskapappitoiminnan koordinaattori:
”Yhteenvetona totesimme, että Herra on siunannut työtämme runsaasti. Pyyntöjä uusien seminaarien pitoon tulee nyt niin paljon, että emme voi vastata kuin vain osaan niistä. Koitamme löytää ne paikkakunnat, joilla tarve opetukseen, rohkaisuun, ja työn eheyttämiseen on kaikkein kiireisin. Ja kun niitäkin on paljon, niin meidän on pakko sanoa toisille, “Sitten ensi vuonna tai sitä seuraavana vuonna!” Toivoisimme, että voisimme tehdä enemmän, mutta tällä hetkellä resurssit eivät riitä enempään. Olemme iloinneet, että monet, jotka ovat käyneet läpi kaikki kolme seminaaria, ovat palanneet työhönsä uuden innon ja taidon kanssa. Ja ennenkaikkea olemme iloisia niistä kymmenistä uusita seurakunnista joita puskapapit ovat perustaneet eri puolille Tansaniaa.”

Johanseni Felisiani, OBS pääopettaja:
“ Monenlaisten vaikeuksien kautta olemme päässeet tilanteeseen, jossa työmme arvostus ja tarpeellisuus on tiedostettu niin kaikkien läänien johtavien seurakuntien, kuin myös FPCT:n johdon puolelta. Raamatun opetuksen tarpeellisuus on todellisuutta koko maassa, mutta aivan erityisesti kaukana kylillä, missä yleensä hyvin harvoin, tai ei koskaan, on ollut mahdollista järjestää sanan opetusta. Kun opetamme Jumalan sanan perusasioita, omaa helluntaiteologiaamme, ja sanan tulkintaa sekä saarnaoppia, on siitä automaattisesti seuraus seurakuntien tervehtyminen ja voimistuminen. Kiitämme kaikkia Suomen ja Kanadan ystäviä, jotka ovat mukana tässä arvokkaassa työssä. Haasteita on paljon edessä. Yhdessä me ne voitamme. Kiitos myös mahdollisuudesta vierailla viime kesänä kauniissa Suomessa. Tervetuloa tänne...vaikkapa mukaan seminaarimatkalle! Emme pane sinua kuitenkaan henkilöautotaksiin, jossa on jo kymmenen muuta matkustajaa!” Rakkain terveisin Johanseni Felisiani.

Paolo Kuzenza:
“Viimeinen seminaarimme suuntautui aivan Rwandan rajan tuntumaan, paikkaan nimeltä Ngara. Siellä on toiminut joskus kauan sitten lähetysasema, mutta viimesten parinkymmenen vuoden aikana lahetystyöntekijät tai kansalliset opettajat eivät ole vierailleet paikkakunnalla. Päästäksemme sinne meidän oli ajettava viimeinen taival taksissa, jossa oli yhteensä 11 matkustajaa (siis tavallinen henkilöauto). Mutta heti perille tultuamme koimme, että matkan vaivat kannatti kärsiä. Meidät odettiin vastaan ennennäkemättömän riemullisesti. Johtava pastori tervehti meitä kyyneleet silmissä todeten: “Kiitos Jumalalle, että meitä ei ole unohdettu!”Neljäkymmentä innokasta opiskelijaa suorastaan imi kaiken mitä opetimme. Puskassa sanan opettaminen on todella tervetullutta! On edelleenkin hämmästyttävää, millaisia käsityksiä pastoreilla ja evankelistoilla voi olla raamatusta, jos he eivät ole saaneet siinä lainkaan opetusta.”


Peräkylällä tapahtuu , heinäkuun alussa 2006

Hiekkatie edessäämme muuttui lähinnä kinttupoluksi ja eteneminen oli entistäkin vaikeampaa. Ilman maasturia emme pääsisi metriäkään eteenpäin. Amos Shama, puskapappi, vakuutteli meille, että pian olemme perillä. Sitä ennen se vaivainen polkukin loppui ja suunnistimme oppaamme avulla läpi akaasia pensaiden ja siisal juurakoiden. Heinikko saattoi kätkeä alleen millaisen kuopan tahansa, mutta jatkoimme silti eteenpäin. Yhtäkkiä edessämme oli Amosin kirkko! Riukukehikko, jonka päälle oli levitetty monenkirjavia kankoja, afrikkalaisia kankaita. Reipas laulu kaikui jo hyvän matkan päähän kun lähestyimme kokousta. Levesti hymyillen oppaanamme ollut pastori toivotti meidät sydämellisesti tervetulleksi vierailulle seurakuntaansa. Ajomatkan jälkeen siirryimme suoraan kokoukseen, jossa koimme heti virkistyvämme matkan rasituksista. Kokous oli lyhyt, vain kaksi tuntia, sillä pimeys painoi päälle ja kirkkokansan piti ehtiä koteihinsa ennen pimeää. Meidänkin piti pysytyttää telttamme yöpymistä varten.

Seuraavan parin kolmen tunnin aikana Amos kertoi meille tarinaansa, joka oli kuin olisimme lukeneet Apostolien tekoja raamatusta. Tässä muutama mielenkiintoinen yksityiskohta hänen kertomuksestaan: Amos valmistui noin kolme vuotta sitten Musoman puskapappiseminaarista. Hän sai todistuksensa ja päätti aukaista seurakunnan Musoman Buhempan kylällä. Haaste oli suuri. Liikuntavammansa lisäksi tilannetta ei yhtään rohkaissut tieto, että tuolla kylällä oli jo aiemmin kolme evankelistaa yrittänyt aloittaa evankeliumin työn, mutta jokainen oli palannut takaisin toivonsa menettäneenä. Amos päätti kuitenkin lujasti yrittää tuli mitä tuli.
Ja vaikeuksi tuli. Rahaa ei ollut eikä ruokaa. Työ piti aloittaa aivan nollapisteestä. Amos kertoi aluksi nukkuneensa ruokomaton päällä ja kun se kului loppuun hän laittoi repalaiset housunsa alleen nukkumaan mennessä. Ohikulkevat kyläläiset surkuttelivat vammaisen kohtaloa. Nälkä yltyi. Jonkun maissipuuron hän sai silloin tällöin, mutta sekin loppui ja hän etsi ravinnokseen ruoanjätteitä. Itku tuli kirjaimellisesti silmään ja hän suorastaan huusi Herran puoleen. Mutta luja päätös jäädä kutsumuksensa paikalla ei horjunut. Viimein hän päätti, että vaikka hänet siihen paikkaan haudataan hän ei lähde tuolta kylältä pois. Tuon sisäisen päätöksen jälkeen heti hänen majansa ovelle ilmestyi tuntematon mies, joka oli Herran lähettiläänä. Mies tuli kaukaa monen sadan kilometrin päästä, Kikomasta ja kertoi saaneensa Herralta sanan mennä viemään lahjoitusta tuolle kylälle Amos nimiselle pastorille. Nähdessään Amosin mies alkoi itkeä tuon vammaisen pastorin kurjuutta. 30000 shillinkiä, noin 30 dollaria, on todella iso raha Tansanialaisille. Tuon summan tämä tuntematon mies antoi Amosille ja sillä summalla kuivattiin kyyneleet, lisättiin uskoa ja rohkaistiin uuteen toivoon: Herra, joka on kutsunut on pitävä huolta kaikesta!

Savimaja rakennettiin hankitulle tontille. Riukukehikko kyhättiin tontin reunaan ja lehteviä oksia laitettiin orsille katoksi varjoa antamaan. Siinä oli kylän ensimmäinen helluntaikirkko! Kirkkokansaa odoteltiin seuraavana sunnuntaina tulevaksi kokoukseen. Vain muutama tuli uteliaisuuttaan katsomaan, yksi heistä hyvin sairas nainen. Uskossa Amos rukoili sairaan puolesta ja Herra kohtasi siinä hetkessä parantaen täydellisesti sairaan. Parantuneen naisen sisko tuli kohta kokokseen ja siellä heti uskoon... ja myöhemmin Amosille vaimoksi! Ihmeen kautta Amos sai tarvittavat lehmärahat vaimonsa ostoon. Pastorin tilanne helpottui kovasti. Yksin ollessaan ja liikuntavammansa vuoksi hänelle jo veden hakeminen oli ollut kova urakka. Nyt hänellä oli sopiva apu!

Lisää ihmisiä alkoi tulla kirkkoon. Monet tulivat uskoon ja parantuivat. Herra toimi voimallisesti ja seurakunta alkoi kasvaa. Haasteet kasvoivat seurakunnan myötä. Vaimo, Anna, oli hänelle rohkaiseva tuki haastetta jakamaan. Vihollinen ei tietenkään riemuinnut moisesta herätyksestä. Vastustusta tuli jopa naapurikirkosta. Väki siirtyi Amosin kirkkoon, missä julistus oli selkeää ja rukoiltiin syntisten pelastumisen, sairaiden paranemisen ja Pyhää Henkeä janoavien puolesta. Naapurikirkon pastorilta tuli nuhdekirje ja yöllä epämääräisiä kulkijoita ilmestyi Amosin majalle. Eräänä yönä Amosi heräsi rukoilemaan kahden aikaan yöllä kirkkonsa puolesta. Heti kohta läheltä alkoi kuulua kovaa kirkumista. Amos meni katsomaan ja siinä lähistöllä seisoi mies jähmettyneenä paikalleen, silmät kauhusta ympärilleen pälyillen. Amos menee kysymään mikä oli moisen kirkumisen syynä ja mies selitti kauhuissaan miten hän on syvien kuilujen ympäröimänä, eikä voi liikkua mihinkään, jottei putoaisi niihin. Amos kysyi mitä asiaa hänellä on kirkon mailla keskellä yötä ja mies selitti tulleensa tekemään tihutöitä tontille. Herra varjeli eikä ongelmia tullut. Sen sijaan tuli maine koko kylälle, että Amosin kirkolla on voimallinen Jumala, joka toimii voimallisemmin kuin noitien omat epäjumalat. Ihmisiä tuli rukoiltavaksi, jopa salaa yöllä ettei muut näkisi.

Muistan, miten kolmisen vuotta sitten, viimeisessä Musoman seminaarissa, kyselimme oppilailtamme heidän tulevaisuuden suunnitelmistaan. Silloin Amos kertoi suunnitelmistaan hankkia itselleen vaimon, rakentaa seurakunnan jollekin kylälle ja rukoilla sinne kolmen sadan hengen seurakuntaa. Tuolloin muut seminaarilaiset naurahtivat moisille suurille haaveille. Kuinka nyt vammainen voisi edes itselleen vaimoa ostaa?! Kun seisoimme nyt Amosin uuden kirkkorakennuksen perustuksilla ja rukoilimme Herran apua rakennushankkeen puolesta, niin totesin, että Herralle on todella kaikki mahdollista. Ei hän katso henkilöön, vaan henkilön sydämeen, siihen maaperään, missä usko itää ja kasvaa, missä luotetaan Häneen, jolle kaikki on mahdollista!"

Sam Tuokkola